Kuuleeko kukaan

 

Aamun sanomalehti kirjoitti yhdellä palstalla, että kesän aikana kriisipuhelimet ovat tukkeutuneet. Ihmisiä jää linjoille roikkumaan, kun heille ei ehdi kukaan vastaamaan.

Uutinen oli pieni, mutta asia on iso. Pääsyy mielen hätään on korona, tekstissä sanottiin. Korona ei olekaan siis pelkkä flunssatauti. Se aiheuttaa mielenterveysongelmia niillekin, joilla ei mitään flunssaa edes olekaan.

Entäpä, jos jospa kyseessä onkin ennen muuta mielen sairaus? Koronafobia? Pelkotila? Se tarkoittaa, että vaikka jengiin tuikattaisiin vielä kolmaskin covidpiikki, henkinen hätä sen kuin lisääntyy.

Mitäpä, jos annetaan koronan olla ja eletään kuten ennenkin? Pieni nuha hoidetaan levolla ja vitamiineilla. Jos oikein koville ottaa, mennään lääkäriin - ihan kuten ennenkin.

Entäpä, jos unohdetaan toisten ihmisten yskäisyjen neuroottinen tarkkailu? Että ei pyydellä selityksin anteeksi, jos täytyy niistää omaa nokkaa? Eikä mennäkään "matalalla kynnyksellä" testeihin? Testeihin, joiden tarkkuudesta ovat jopa tiedemiehet montaa mieltä.

Jospa jätetään hengitystiet vapaiksi? Annetaan keholle happea ja raitista ilmaa! Eikä jäädä varsinkaan neljän seinän sisälle, vaan käydään kysymässä, mitä naapuriin kuuluu. Pidetään palaverit, kahvikekkerit, hartausseurat tai synttärit - nautitaan elämän kallisarvoisista hetkistä.

Uutisessa hätkähdytti ennen kaikkea nuorten hätä. Suurin osa kriisipuhelimeen soittajista on nuoria ihmisiä - yksinäisiä nuoria ihmisiä, joilla on itsetuhoisat ajatukset. Tuo hätä ei mene ohitse niin, että kriisipuhelimissa on lisää päivystäjiä.

Nuoret tarvitsevat normaalia nuoruutta ja tulevaisuuden uskoa. Että he voivat opiskella yhdessä, ja perustaa aikanaan oman kodin. Nuoret haluavat tavata toisiaan ja harrastaa. Nyt tuo normaali on heiltä kielletty pian kahden vuoden ajan.

Omat vanhempani olivat sota-ajan nuoria. Silloin vihollinen oli konkreettinen asia itäisessä Suomessa. Nyt näkymättömästä koronasta on tehty keinotekoinen vihollinen, jota pitää jatkuvasti pelätä.

Milloin tämä hulluus loppuu? Niin toivon, että jostain ilmestyisi se "lapsi", joka sanoisi, että keisarilla ei ole vaatteita. Rukoilen, että se tapahtuisi ennen kuin kaikki Suomen lapset on piikitetty kokeellisilla rokotteilla - tietämättä näiden piikkien lopullisia seurauksia.