Tammikuun terveiset
Ottaa päähän. Ystäväni ilmoitti, että häneltä
loppuvat työt terveydenhuollossa muutaman päivän kuluttua. Hänet potkitaan
töistä pois, koska hän ei ole suostunut ottamaan nk. koronarokotetta.
Ystävälläni on painava syy olla ottamatta nämä
piikit. Hänellä on kaksi lasta, jotka ovat sairastuneet vakavasti aiemmista
rokotteista. On siis erittäin suuri mahdollisuus, että myös lasten äidillä on
alttius saada rokotevamma. Kuka huolehtisi lapsista, jos myös heidän äitinsä
sairastuisi?
Olen itse seurannut korona- ja rokotushärdelliä
kaksi vuotta hyvin tarkalla korvalla ja silmällä. Tarkkaavaisuuteni juontaa
juurensa vuoteen 2009, jolloin oma lapseni sai sikapiikin ja sen jälkeisen
rokotevaurion. Näistä tapahtumista olen sen jälkeen avoimesti kertonut
esimerkiksi viime keväänä julkaistussa kirjassani Piikki. Vaikka
mainstream-media vaikeni kirjani kuoliaaksi, se on myyty loppuun - kiitos Luojan
ja puskaradion. Kirjastoista Piikkiä edelleen löytyy. Tosin ainakin
pääkaupunkiseudulla kirjaa saa jonottaa aika kauan.
Kaiken perheessämme koetun jälkeen en arkaile kertoa
mielipidettäni koronaan liittyen. Minulla on niin vankka kokemus ja totuuspohja
näkemyksilleni, että nuo faktat eivät pala tulessakaan. Siksi minua on turha
tulla osoittamaan sormella salaliittoteoreetikoksi, foliohatuksi tai miksikään
denialistiksi - totuus on näet puolellani ja siksi olen vankasti sitä mieltä,
että myös koronapiikkeihin kätkeytyy härskiä kaupankäyntiä, rokotevammojen
piilottelua ja kaikenlaista muuta suhmurointia. Miksi niin ei tapahtuisi, jos
niin tapahtui 12 vuotta sitten sikapiikin aikaan?
Vuosien kuluttua tutkiville journalisteille ja
yhteiskuntatieteilijöille riittää runsaasti töitä tonkiessaan ilmiötä nimeltä
korona. Huvitti äskettäin nähty televisiosarja, joka käsitteli sotien jälkeen
alkanutta suomettumisilmiötä. Toimittajan roolissa toiminut kirjailija Jari
Tervo ihmetteli, miten Suomi saattoi elellä omassa kummallisessa kuplassaan
tuohon aikaan.
Tervo ei vain tainnut havaita, että meneillään on
aivan samanlainen ilmiö. Niin poliitikot, virkakunta kuin media ovat jälleen
yhtä omituisessa kuplassa kuin suomettumisen pahimpina aikoina. Silloin oltiin
rähmällään Neukkulaan päin, nyt ollaan rähmällään lääkeyhtiöiden ja EU:n
yhteisen agendan edessä. Kriittinen ja tutkiva journalismi on itsesensuurin
keinoin vaientanut itse itsensä.
Kun 1960-luvulla kapuloita koetti heitellä
rattaisiin eduskunnassa mies nimeltä Veikko Vennamo, samaa tekee eduskunnassa
nyt Ano Turtiainen. Joukossa on sentään aina jokunen, joka ajattelee toisin.
Miksiköhän ei suurempi osa kansanedustajista uskalla tarkastella asioita
useammista näkökulmista?
Eilisen päivää itkin tätä maailman kurjuutta ja
epäoikeudenmukaisuutta niin, että silmät ovat vieläkin turvoksissa. Mikä on
lasten ja lastenlasten tulevaisuus ylipäätään? Mitä tapahtuu, jos perheeni ei
suostu pakkopiikille? Saavatko lapseni opiskella ilman passia? Saavatko he töitä?
Myös ystäväni viesti nosti pintaan surua ja vihaa.
Mitä tässä enää voisi tehdä tämän hulluuden
pysäyttämiseksi? Suomessa on huutava hoitajapula. Samaan aikaan sanotaan irti
kestämättömin perustein tervettä hoitohenkilökuntaa. Lenssua sairastavat hoitajat
saavat kuitenkin mennä töihin, jos ovat ottaneet riittävästi piikkejä. Mikä on
tämän järjettömän toimenpiteen moraali ja poliittinen perustelu? Mikseivät
ministerit vastaa?
Rokotevahinkoja kuuluu nyt sieltä ja täältä.
Kuolemiakin on sattunut. Minua pelottaa eniten lasten kohtalo. Mitä nämä
nopeasti kokoon kyhätyt geenimanipuloidut piikitykset heille aiheuttavat
tulevaisuudessa?
Rukoilen, että tämä koronahullutus lopetetaan pian.
Onneksi järjen ääni alkaa kuulua jopa Helsingin Sanomissa. Epidemiologi Jussi Sane
totesi eilen Hesarin haastattelussa, että koronapandemia päättyy sitten, kun ihmiset
lakkaavat uskomasta siihen.
Kiitos Päivi! 💕
VastaaPoistaKiitos 🌹
VastaaPoista