Oudommaksi menee. Huutavan ääni rokote-erämaassa.

Sana tänä jouluna

Omistan tämän tekstin niille Ystävilleni, joiden kanssa jaamme tätä kummallista aikaa, ja erityisesti teille, joiden kanssa olemme käyneet tahoillamme piikkisotaa jo vuosien ajan.

Ja tapahtui näinä päivinä, että Kiinasta lehahti ilmoille lepakkolenssu, jota koronaksi sanottiin. Silloin WHO:lta kävi käsky, että kaikki maailma oli piikille pantava. Tämä geenimanipuloitu injektio oli lajissaan ensimmäinen ja piikitys tapahtui Sauli Niinistön ollessa Suomen presidenttinä.

Ja melkein kaikki menivät ottamaan piikit, kukin omaan rokotuspisteeseensä.

Niin lähtivät Liisat, Matit ja Maijat, kukin omasta kodistaan, ja menivät ottamaan olkavarteensa injektion, jonka piti heidät koronataudilta varjeleman. He kun olivat siinä uskossa ja toivossa, että hallitusmiehet ja virkojen haltijat, jotka heidät piikille käskivät, olisivat rehellistä huonetta ja sukua. 

Niin lähti myös Juuso, esivaltaan luottava pohjalaismies, piikille kihlattunsa Marin kanssa, joka oli raskaana.

Koska raskaana olevia aluksi piikille menemästä varoitettiin, ja myöhemmin sitten taas kehotettiin, Mari epäröi sydämessään. Mutta kun virkahenkilö Nouhouk, joka myös terveysalan suureksi tietäjävelhoksi mainittiin, sanoi piikin antavan ainoan turvan myös raskaana oleville peljättyä kulkutautia vastaan, lähti Marikin piikille Juuson, kihlattunsa kanssa.

Mutta heidän piikiltä tultuaan, Marin vaikeuksien hetki koitti ja ennenaikaisen synnyttämisen aika tuli. Hän synnytti keskosen, esikoisensa, ja vei hänet keskoskaappiin toipumaan.

Ja niillä seuduilla oli paljon toimittajia kertomassa geenimanipuloiduista injektiopiikeistä kansalle. Heidän edessään seisoi Suuri Synkkyys, jota Itse Sensuuriksi kutsuttiin, ja se sokaisi toimittajien silmät totuutta kertomasta ja kielsi heitä kirjoittamasta piikeistä pahaa. Ja niin toimittajat valhettelivat kansalle, joka pimeydessä vaelsi. Kuuluvalla äänellä he toistivat: peljätkää koronaa, ja vain piikki voi teidät pelastaa.

Ja lääkeyhtiöiden viisaat miehet olivat kuin viekkaat varkaat, jotka keskenään sopivat, ettei haitoista kansoille kerrota eikä piikkien vaurioita kenellekään korvata.  

Samoihin aikoihin kokoontuivat myös maailman ruhtinaat ja hallitukset kiiruhtaen yhteen. Ne määräsivät pantavaksi kaikille kansoille merkin, jota ilman kukaan ei voisi matkustaa kaupungista toiseen. Merkittömät eivät voisi myöskään ostaa tai myydä viljaa, öljyä, hunajaa eikä muitakaan elintarpeita. He eivät voisi myöskään mennä pitoihin, eivätkä he pääsisi sisälle Jumalan temppeliin.

Tämä merkki oli otettava kaikkien viisivuotiaiden ja sitä vanhempien, sekä poika- että tyttölasten, kännykkäänsä.

Ja kaikki, jotka tämän kuulivat, peljästyivät jälleen suuresti. Silloin nekin, jotka eivät olleet vielä piikkiä ottaneet, menivät sen juosten hakemaan, kukin olkavartensa paljastaen. Vain muutamat pakenivat piikkejä erämaihin ja vuorille, koska he arvelivat, että Herran päivä on lähellä.

Ja hallitusmiesten apuna oli yhtäkkiä sankka joukko maallista sotaväkeä, joka ylisti hallitusmiehiä ja sanoi: Kunnia olkoon koronapiikille ja niille, jotka sen ihmisten turvaksi loivat. Menkäämme nyt vielä ihmisten oville, ja pakkopiikittäkäämme tai heittäkäämme vankileireille heidät, jotka uppiniskaisia ovat.  

Silloin, toista tietä jonotti terveyskeskuksiin piikkien vioittama kansa: kellä paiseita, kellä halvaus, kellä kova kuume. Kaikille ei ollut enää sijaa sairasvuoteilla, sillä monet hoitajat olivat tätä kaikkea kauhistuneet ja pois poikkeen paenneet.   

Mutta Mari ihmetteli näitä tapahtumia keskoskaapin äärellä. Hän talletti kaiken tapahtuneen sydämeensä ja rukoili Jumalaa, toivoen lapsensa pelastusta.