Oudommaksi menee. Huutavan ääni rokote-erämaassa.

 Piikki, jonka media vaikeni

 

Helmikuun lopussa 2021 julkaisin kirjan nimeltä Piikki. Se on kirja rokotevaurioiden Suomesta. Kirjan peruskysymys on, kuka kantaa vastuun silloin, kun rokotteesta seuraa vahinko sen ottajalle. Kirjaa varten tein useita henkilöhaastatteluita, joten kirja perustui tositapahtumiin. Keskiössä oli vuosina 2009 ja 2010 annetun "sikapiikin" eli Pandemrix-rokotteen jälkeiset tapahtumat ja piikistä seuranneet vahingot. Yksi vahingoittuneista oli oma poikamme.

Piikki on ensimmäinen laajempi teos, joka on kirjoitettu kyseisestä aiheesta. Media oli toki rummuttanut rokotevaurioituneiden lasten asiaa sen jälkeen, kun "virallinen mantra" eli ottakaa piikki tai kuolette suli pois mediakeskustelusta. Piikitykset päättyivät, ja jäljelle jäivät sikasodan invalidit.  

Ajattelin, että Piikillä olisi uutuustuotteen painoarvoa ja lisäksi päällä oli uusi riesa eli korona ja koronarokotteet. Olisiko kymmenen vuoden takaisista tapahtumista mahdollisesti jotain opittavaa ja huomioon otettavaa uuden tilanteen edessä? 

Piikin ilmestymisaikaan alkoi Suomessa piikitys koronaa vastaan. Ajankohta oli kirjalleni otollinen - niin arvelin.

 

Hyvissä ajoin ennen Piikin julkaisua tein ennakkotiedotteen ja lähetin sen päämedioille. Jo ennen tätä olin ottanut yhteyttä Ylelle pariin tuttuun toimittajaan, jotka vastasivat, että totta kai he ovat kiinnostuneita kirjastani. He kehottivat, että ota sitten yhteyttä uudelleen, kun kirja tulee painosta. 

Kun kirja sitten ilmestyi, julkaisu tapahtui eduskuntatalon rappusilla. Olin lähetellyt taas tiedotteita ja kutsuja eri medioille. Yksikään toimittaja ei tullut paikalle. Ennakkoon lähetin kirjan myös noille kahdelle Ylen toimittajalle - he eivät enää vastanneet eivätkä kommentoineet asiaan mitenkään. Totesin, että onpa outo tilanne.

 

Media jatkoi vaikenemistaan, vaikka lähetin edelleen tiedotteita toimituksiin. Lähetin kirjan PDF-versioita ja otin tuttuihin toimittajiin henkilökohtaisesti yhteyttä.

Törmäsin sensuuriin. "Tämä on väärä ajankohta, ymmärtänet, että asiasta ei voida nyt julkaista juttua", vastasi yksi toimittaja. Samoin toinen, ja kolmas. Yksi freetoimittaja haki kirjani ja lupasi tarjota juttua asiakaslehdilleen - koskaan hän ei vastannut minulle, miten hänen asiakkaansa reagoivat - tai uskalsiko hän ylipäätään tarjota juttua mihinkään, jos hän vaikka pelkäsi omaa leimautumistaan.

Minuthan oli leimattu: lapseni terveyden oli rokote pilannut, olin kirjoittanut aiheesta kirjan ja sen vuoksi minut leimattiin nyt ties miksi salaliittoteoreetikoksi, hörhöksi ja yhteiskunnan vastaiseksi. Minut haluttiin vaientaa.  

Mutta sosiaalinen media toimi. Perheemme omakustannenimike Pro Bono tiedotti kirjasta eri alustoilla ja kauppa kävi. Opettelin youtuben tekoakin ja tilauksia tuli. Päivittäin vein koko kevään ajan kirjapaketteja postiin. Myös kirjastot ottivat kirjaa hyllyihinsä. Edelleen noin vuoden kuluttua julkaisusta esimerkiksi Helsingin kirjastoissa Piikkiin on noin 20 varaajan jono jatkuvasti.

Yksi lehti sentään teki viiveellä jutun - Jämsän Seutu. Olinhan tehnyt kyseiseen oman kylän lehteemme parin vuosikymmenen ajan juttuja. Ehkä he eivät siksi kehdanneet lopulta olla noteeraamatta kirjaani. Haastattelua he eivät tosin tehneet, ainoastaan referaatin kirjasta. Jutun loppukaneettina oli, ettei tässä omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvassa kirjassa ollut lähdeviitteitä!   

Näihin aikoihin alkoi myös Youtubessa olla useita koronakriittisiä kanavia. Otin yhteyttä myös näiden kanavien tuottajiin. Piikkihän oli faktaa, se oli koettua ja totta eikä mitään epämääräistä salaliittoa. Eivätpä nämä koronakriittiset "someidolitkaan" kelpuuttaneet kirjaani esittelyyn. Vasta syksytalvella 2021 Mikko Kemppe suvaitsi haastatella minua kanavallaan. Siinä vaiheessa painos olikin lähes loppuun myyty.

Kävin edelleen satunnaisia keskusteluja eri toimittajien kanssa. Tiukan tekstittelyn kävin esimerkiksi "tähtitoimittaja" Sanna Ukkolan kanssa, joka suhtautui minuun mielestäni törkeästi.

Mediamylly jauhoi koronaa päivästä toiseen. Hesari - muut printtilehdet perässään - jankutti rokotteiden autuutta joka ikinen päivä. Ainakin kerran viikossa toimittajat haukkuivat lyttyyn ne, jotka uskalsivat yhtään vastustaa korona-agendaa. Myös monenlaista analyysia rokotevastaisista ihmisistä ilmaantui. Heitä jaettiin eri kategorioihin ja samalla pohdittiin, millä ilveellä heille saisi iskettyä piikin olkavarteen.  

Ilta illan perään Yle marssitti studioon asiantuntijoita. Kertaakaan sinne ei kelpuutettu ketään, jolla olisi ollut hitusenkaan kriittinen kanta rokotteisiin ja niiden turvariskeihin. "Rokotteet ovat tutkittuja ja turvallisia", oli propagandan ydinviesti. Kaikki tapahtui aivan kuten syksyllä 2009, mutta nyt vain paljon suuremmalla volyymillä.

Kevätkesällä 2021 jo kuitenkin nähtiin, että myös koronarokotteista oli seurannut vakavia haittoja, jopa kuolemia. Niistä ei julkisuudessa puhuttu.

Unohdin mainita, että myös FinnRadio eli aurinkorannikon suomenkielinen radiokanava soitti ja teki minusta haastattelun. Se oli siis toinen media, joka kiinnostui. Se tapahtui maaliskuun lopulla 2021. Hatunnosto sinne.

Alkusyksystä 2021 minulle soitti Kärkkäisen tavaratalon myyntipäällikkö. He halusivat Kärkkäiselle kirjaani myyntiin. No mikäs siinä. 

Laitoin kirjat menemään (sieltäkin Piikki on loppuun myyty vuoden 2022 helmikuussa - tarkistin juuri). Vähän ajan kuluttua minulle soitti myös Kärkkäisen lehden eli Kauppa-Suomen päätoimittaja. Hän halusi tehdä minusta lehteen jutun. Juttu tehtiin, ja oikein hyvä juttu siitä tulikin, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Selitys kuului, että asia on liian arka. SIIS JOPA KÄRKKÄISELLE rokotteesta sairastuneiden lasten ja nuorten tarinat olivat liian arkoja!

 

Viime joulun tienoossa televisiossa pyöri kirjailija Jari Tervon toimittama sarja suomettumisilmiöstä viime sotien jälkeen. Siinä ihmeteltiin, kuinka Kekkosen ajan Suomessa voitiin suggeroitua syvään itsesensuuriin suhteessa itänaapuriimme. Seuraavina vuosikymmeninä tutkiville journalisteille ja yhteiskuntatieteilijöille riittää tutkittavaa koronailmiössä. Miten ihmeessä voitiin (itse)sensuroida kaikki kritiikki, miksi kukaan ei kyseenalaistanut yhtään viranomaislausuntoa, mihin hävisi poliittinen oppositio suhteessa koronaan? Kysymyksiä ja näkökulmia tulee riittämään.

Henkilökohtaisesti Piikki oli itselleni sydämen tyhjennys. Kirjassa on jokainen sana totta, vaikka se median taholta vaiennettiin.

Olen toiminut yli 30 vuotta toimittajana. Tästä näkökulmasta en lakkaa ihmettelemästä, mihin media kadotti näkökykynsä ja terveen järkensä keväällä 2020, kun ilmiö nimeltä korona ilmaantui maapallolle.

Ps. Tällaista, juuri kirjoittaani tekstiä, ei julkaistaisi todennäköisesti edelleenkään yhdessäkään suomalaisessa mainstream-mediassa. Vai mitä luulet?